?

Log in

No account? Create an account

Feb. 18th, 2014

ees livejournal eijaksa kuunnella mua. se hävitti jo kaksi mun avautumiskirjotusta, enää en jaksa ees yrittää. t. yksinäinen ja elämäänsä tympäytynyt itkevä luuseri.


Posted via m.livejournal.com.

tää on taas niitä päiviä, kun ei vaan jaksa. kaverit on lapsellisia eikä niiden hölinät swägistä jaksa kiinnostaa hevonvitun vertaa. joka paikkaan koskee. sitten muut kyselee että väsyttääkö. no ei vittu väsytä. kaikki koitetaan lakaista sen alle. mie vaan saakeli oon tämmönen suomalainen metallimies, jota välillä vaan turhauttaa niin että mökötän nurkassa ja vihaan kaikkea. noiden saakelin emopellejen on vaan vaikee ymmärtää sitä. en oo viikkoihin tehny oikein muuta kuin nukkunu. en juttele kenenkään kanssa kun ihmiset ei juttele mulle. eikä mua jaksa kiinnostaa. mikään vaan ei kiinnosta. argh.
Tekis mieli rustailla jotakin viime päivistä mutten oikein osaa ilmaista itseäni. Viime viikon Stam1nan keikka oli loistava. Opin oikeasti arvostamaan jv-setiä. Kyllä, sallitulla keikallakin kännisistä ihmisistä voi tulla ongelmia. Ainakin miulle.

Torstaina otettiin Emman kaa kohteeksi Puikkari, kun siellä oli lukiobileet. Kahestaan oltiin jonkin aikaa, kunnes sitten höpöteltiin Petrin kanssa (jolle kuulemma joskus oltiin luvattu kännissä pillua, tästä sai kuulla koko alkuillan, tommosen lupauksen tekemisestä ei kyl oo muistikuvia). Sitten nähtiin ohimennen niiden kaveri Valtteri, erehdyin sanomaan et se on ihan kuuma, ja no, sehän sitten jäi meidän seuraan loppuillaksi. Petri hiihteli muualla ja Emmaa masensi niin mie sitten ajauduin juttelemaan sille, ja tein havainnon, että ahaa, toinen yhtä kusipää kuin mie. Se lopulta johti pikaiseen kotiutumiseen, havaintoon bussissa et perhana Emman avaimet jäi miulle, pelko sen jäätymisestä lumihankeen (ei käyny, pääsi yöks kaverille) ja mm. havaintoihin, että aamuyöllä bussia odotellessa on lämpimämpää kuin päivällä. Wtf?

Perjantaina Karma was a bitch ja sulauduin krapulaisten joukkoon somasti väsyneenä, migreenisenä ja jalan reväyttäneenä. Ai satanus, käveleminen sattuu vieläki. Emma sai avaimensa ja mie ihanan vittuiluryöpyn, oikeutetun jopa tällä kertaa. Ihana aamuinen enkun tunti Petrin kanssa.

Fb-chatti on nykyään ihan kiva asia. Ja hämärä tekstailu koulussa ystävien olemassaoloa kiroillen.
Joulukuu. Pikkujoulukausi. Alkoholisoidun. Pienesti vaan. Viime viikonloput menny enemmän tai vähemmän kännissä, mutta no, ompahan ollu kivaa. Toissaviikolla olin Emmalla ja parannettiin maailmaa Asmon appelsiinikiljun voimin (vitun hyvää!) ja suutahdin Nikolle, jonka mielestä oli korrektia sanoa lepertelevälle humalaiselle, että voihan sitä maailmassa muitaki miehiä miulle olla. Vittu. Viime vklp meni sit Joonan ja Lauran kanssa taas maailmaa parannellen, ja työpaikan pikkujouluissa. Jei. Oli ihan hauskaa molemmissa.

Tää kuvio Nikon kanssa on taas jotain niin omituista. Menee hermo. Lähetin sille puolivahingossa rakkauskirjeen joulukortin matkassa, jos ei kommentoi asiaa mitenkään nii se on sit morjesta. Kun tosiaan humalassa söpöilin jotain "sie oot ainoo jota kohtaan mie oikeesti tunnen mittään" jne niin tämä sannoo siihen jotain, että no eihän sitä tiijä, saattaa ollaki. Vitutti. Vituttaa. Menee hermot tähän vaihtelevaan rakkaudentunnustuslepertelyyn ja ignorettamiseen. Mut totesin, että saakeli, kun en (tällä hetkellä) vaan halua kettään muuta, niin saakeli, katon sit tv-sarjoja ja mässään ja unohan miehet nii elämä on ihan ok.

Evan Peters on vitun kuuma. Ja vaan -87. Hello, my new husband. American Horror Story Murder house & Asylum on myös parhautta.

Pääsen varmaankin kuoron kanssa esiintymään Ruisrockiin. HELL YEAAAAH.

Koulu on nastaa. Ysejä napsuu. Ooon pro. Vaikken tee mitään. Luokan pojat on ihan parhaita, mie oon taas yks jätkistä. Parhautta.

Peeäs. Keksin nimen miun industrialmetalbändistä. Siitä tulee Nymph O Maniac. Vielä kun jaksais pistää sen kokoon niin hyvä tulee.

Oct. 24th, 2012

hei sie joka jätit ainakin miun lj:n mukaan nimettömän kommentin tänään miun maaliskuun 2010 päivismerkintään, haluatko valoittaa vähän yhteyttä enemmän? :D en onnistunut itse keksimään, mitä onniteltavaa ja kiiteltävää siinä on, et miulla oli tuolloin vaihe, jolloin arki vain tympäsi eikä mikään tuntunut oikein miltään.

Möhkäleet <3

 Perjantaina olin picnicillä sillan alla Miian ja Roosan kanssa. Puhuttiin paskaa, pelattiin pullonpyöritystä ja höpötettiin. Oli ehkä hieman kivaa. Siinä hävis miesangstit jonnekin kauas. Miia päätti et haluaa parittaa minnuu Janille ja annoin luvan. Oltiin ulkona puoli yhteentoista asti, päätettiin mökkimiitin ajankohta, sovittiin et lähen Miian kanssa viikon päästä Vuorelaan ja kahden viikon päästä Roosan ja Miian kanssa tivoliin, sekä mennään kattoo jossain välissä Sisko tahtoisin jäädä. Roosa oli kerrankin mukana jutussa täysillä, oli hauskaa ja silleen.

Eilen chillailin mummolassa, katoin galtsun kautta Ylpön ja Moksujen keikkoja, autoin isomummoo muutossa ja sit sain ihanan puhelun. "Missä sie oot ja onko siulla mitään? Mie ja Jani tullaan Vehmeriin piristämään sinnuu." <3 Näin Miiaa ja Jania, pyörittiin ympäri Vehmeriä, naurettiin paikallisille junteille, heitettiin niin huonoa läppää ettei mitään rajaa, suunniteltiin taas mökkimiittiä, pelättiin Viikate!Jania, mie yritin heittää Janin järveen onnistumatta (ja meinasin ite lentää), räkätettiin miun nauruäänelle (hihihihi *vetää ilmaa* hihihihi jne), puhuttiin bändistä, Jani mulkoili Miiaa ja minnuu pahasti KOPSista ja Hynysen pippelistä puhuttaessa, todettiin et mie vaikutan kännissä olevalta täysin selvin päin ja vaikka mitä muuta kivaa. Nauran vieläkin niille jutuille. Miulla on niin huipputyyppejä kavereina ettei mitään rajaa <3
Mummolaan mentyä katoin leffan, tais olla nimeltään Päämääränä Cold Mountain tai joku vastaava. Tuli neloselta. Ihan söpö rakkausdraama, jossa oli myös sotaa ja kuolemaa jne.

Ylihuomenna alkaa koulu. Jäiks. Pitäs ehkä opetella nukkumaan vähän aiemmin, et sais nukuttua mukavasti ennen koulun alkua.

May. 1st, 2010

Nyt ollaan Vuokatissa. Tää paritalonpuolikas on hieno ja nyt alkaa fiilis olla kohdillaan. Vanhemmat on taas tapansa mukaisesti riidelleet pikkasen, isä on vähän heikommassa kunnossa kun päätti vappua juhlistaa, Pia ja Juho nukkuu, äiti on alhaalla ja Ida huoneessaan ja mie dataan.

Tänään tuli taas todistettua, että en osaa kasata vauvan matkasänkyä. Sänky voitti mut 6-0. Oi voi. Äiti sai sen lopulta laitettua.

EilinenCollapse )

Day 02 - Today's song
Koska tänään on taas riidelty ja tunnelma ollut kireä, vanhemmat on kumpikin luvannut lähteä jo kotiin täältä yms, niin biisi on myös mukainen. Zen Café on ollut yksi mun lempiyhtyeistä varmaan vuoden päivät, pidemmän aikaa olen kyllä sitä kuunnellut. Antaa vituttaa on biisi nimeltään. Ei tänään kyllä ole ollut niin vittumainen päivä ehkä, mutta yleisfiilis on ollut "hieman" äkäinen. Normaalia meidän perheelle, me räiskytään muttei hetken päästä ees muisteta miksi raivottiin/suututtiin.





Day 03 - A song that makes you sad

Day 04- A song that reminds you of someone

Day 05 - A song that reminds you of somewhere

Day 06 - A song that reminds you of a certain event

Day 07 - A song that you can dance to

Day 08 - A song that makes you fall asleep

Day 09 - A song from your favorite band

Day 10 - A song that no one would expect you to love

Day 11 - A song that describes you

Day 12 - A song from your favorite album

Day 13 - A song that you listen to when you’re angry

Day 14 - A song that you listen to when you’re happy

Day 15 - A song that you listen to when you’re sad

Day 16 - A song that you want to play at your wedding

Day 17 - A song that you want to play at your funeral

Day 18 - A song that makes you laugh

Day 19 - Your favorite song at this time last year

 

Apr. 12th, 2010

 Mä join tänään aivan liikaa kahvia. Vedin sitä kolme isoa mukillista, hip hei! Kofeiini vaikuttaa vieläkin, ei väsytä yhtään, päänsärky ja tutina vaimeni vähän mukavammaks jo seittämän korvilla.



Whii, mä saatan välttää nilkkatuet ja terkkariin menon! Mulla on siis jaloissa, vasemmassa pahemmin, nilkan virheasentoa, kun oon kävelly väärin. Äiti sanoo, että se johtuu mun kasvupyrähdyksestä, mikä olevinaan tapahtu tässä pari vuotta sitten. No, Liisa-mummo (the monsteri) valitti jaloista jo hiihtolomalla (on se valittanu jo aiemmin), niin silloin aloin kiinnittää huomioo siihen miten mä kävelen, ja rupesin korjaamaan sitä. Äidille en sanonu mitään, mikä oli ehkä tyhmää, mut what ever. Mentiin pääsiäisenä mummolaan, niin siellä äiti ja mummo jutteli oikein kunnolla asiasta, ja ne uhkaili niillä nilkkatuilla ja terkassa käynneillä. No, tänään huomasin, että vitalens, miun oma kävelynkorjaus on alkanu tuottaa tulosta, mä saan nilkat jo oikeaan asentoon! Osa mun polvikivuistakin on voinut johtua tuosta virheasennosta, mutta ite kasvuhäiriö ei. Nyt jo on ihan kiva voittajaolo, mä oon tehny ees jotakin oikein. En tosin saa käyttää mitään lerppanakenkiä (tennareita yms.) ainakaan tänä kesänä, mutta paksupohjaiset kengät on kuulemma tosi hyviä, eli platformit, here I come! Ja voin käyttää mun ihania, 5cm korolla varustettuja keltasia varvassandaaleja :'D Nekin on paksupohjaiset, whii. Mä opettelen kävelemään uudelleen kunnolla, ja aion osata sen homman lopun elämääni.



Jes, nyt on avauduttu tuosta aiheesta. Se on tuntunut ja tuntuu vieläkin erittäin nololta asialta, vaikka en mä tiedä mikä siinä on niin noloa. Mä tunnen oloni välillä todella avuttomaksi. Kenellekään irl-kaverille en oo tuosta maininnu, enkä aiokaan mainita. Omat asiat on omia asioita.



Kevät on täällä! Oon kulkenu jo kivan paljon hameissa, kuljin kyllä talvellakin, mutta nyt vielä enemmän. Mun kirpparilta löytämä farkkutakki on ihana, sitä on kiva käyttää. Ilma lämpenee ja mä voin aloittaa polven kuntouttamisen pyöräilemällä. Huomenna mä tsekkaan äitin pyörän kuntoon itseäni varten, ja sitten alan sujutella sillä maantietä pitkin ainakin pari kertaa viikossa.



Lauantaina oli Bodomin keikka. 14h meni yhteensä päivää tuohon keikkamatkaan, mikä nyt ei at the end oo hirveesti, mutta aikaa kuitenkin. En jaksa purnata aiheesta enää yhtään enempää, joten totean, että oli siellä kyllä loistavaa niistä järjestelyistä huolimatta. 


Mulla alkaa ehkä pienesti olla taas kivoja sosiaalisia kontakteja täällä korvessa. Nykyään löytyy jo kolme eri tyyppiä, joiden kanssa voin hengata välkillä ja puhua kaikkee joutavaa, ja se on ihan kivaa. Välillä menee hermot noihinkin, mutta se nyt on lähinnä mun oma vika.



Mä valitsin ensimmäistä kertaa elämässäni valinnaisaineita itselleni. Laitoin pitkiksi valinnoiksi (2h/vk kasilla ja ysillä) saksan, tekstiilin ja kotsan, joista valitettavasti vain kotsan ryhmä alkaa. Joudun sitten atk:hon ja mm:ään (entinen maa- ja metsätalous, nykyään nimeltään muuttuva ympäristö). Vähän tuo harmittaa, mutta ei se mitään. Oon kyllä ärsyyntyny siitä, että ei ollu musiikkia pitkänä valinnaisena, ja sitä ei tuu olemaan välttämättä enää yhtään tuntia yläasteella nyt kevään jälkeen, lukuunottamatta yhden jakson mittaista bändikurssia kasin keväällä. Nyyhkis.



Mua toisaalta niin tympii mun elämä, osaltani olen tyytyväinen. Aamut ovat hyviä, koulussaoloajat huonoja, illat taas hyviä. Ei tää nyt haittaa, koska hyviä hetkiä kuitenkin on. Mua meinaa stressata asiat, mutta koitan ottaa rauhallisesti. Kaikki järjestyy kyllä. Mie oon vielä nuori, kaikki on vielä edessä. Whii.



Oon huomannu, että mie oon ruvennu osaks puhumaan vahingossa miesietä ja savvoo. Etenkin sillon jos mie oon hermostunu, niin tulloo kyllä semmosta savonkielistä päpätystä että jeesus sentään. En mie tahallani miesietä oo ruvennu puhumaan/kirjottamaan, siinä vaan on käyny niin. Se tuntuu jotenkin niin omalta. En mie tiijjä.



Tässä tää tais olla tällä kertaa. Pittee koittaa painuu pehkuihin, et saisin nukuttuukin, mutta sille ei voi mittään jos ei onnista. Sit isken vaan kuulokkeet korville ja lentelen sävelten tahissa unten maille.



Tajunnanvirta on niin kiva asia että hip hei.

Mar. 28th, 2010

Mulla on aivan jumalaton väsy. Henkisesti. Mua ärsyttää ja kyllästyttää mun elämä. Tajusin, että oon taas eläny "autopilotilla" jonkin aikaa. Oon huomaamattani tehny asioita, joita tehdessä mun ei tarvii ajatella. Lukenu paljon. Neulonu. Kuunnellu rakkauslauluja, joiden sisältöön mä en usko, joita mä en osoita kellekään. Mä en halua syödä. Mulla on nälkä, mutta mä en jaksa laittaa syömistä, en purra, juon vettä ja syön purkkaa. Syön leipää. Ruokaa, jos se on valmista. Tää ei riitä, mutta mä en jaksa. Kaikki tuntuu jotenkin turhalta. Koulussa ei ole ystäviä, hengailuseurankin löytäminen on vaikeaa. Mua pilkataan, vaikka kukaan ei ees tunne mua oikeasti. Mä en tee kotona mitään. Katon näyttöä, jolla on sanoja, kuuntelen musiikkia. Mun ruumis kuluttaa aikaa, mieli ei jaksa toimia. Tää on helvetin tyhmää, mutta mitä mä voin tehdä. Mä en jaksa tehdä mitään. Mä zumbaan. Mä jumppaan. Mä en jaksa niitäkään. Mua kyllästyttää olla oma itteni. Bodomin keikka lähestyy, mutta mua ei huvita mennä sinnekään. Miks asioiden pitää olla niin vaikeita.

Mun piti vain sanoa, että mua vittu väsyttää. 
 Tämä on Livejournalin ongelma - ajattelemme olevamme läheisiä, mutta emme tiedä mitään toisistamme. Korjatakseni tämän haluan sinun kysyvän jotakin, joka sinun pitäisi mielestäsi tietää minusta. Jotakin, joka on aivan päivänselvää, mutta josta sinulla ei ole aavistustakaan.